Ideafestivaalin antia: Hyvinvointi edellyttää toisia ihmisiä ja yhteisöä johon kuulua

Ideafestivaali – keskusteluja hyvästä elämästä maaseudulla –kampanja käynnistyi alkuvuonna. Rakentavaa keskustelukulttuuria edistävän kampanjan toisessa osiossa eri-ikäisiä ja eri taustaisia ihmisiä kutsuttiin keskustelemaan siitä, miten luodaan enemmän hyvinvointia vähemmällä. Tarkoituksena oli herättää keskustelua siitä, miten vähenevä ja ikääntyvä väestö, heikkenevä julkisen talouden tilanne ja luonnonvarojen käytön vähentämisen tarve näyttäytyvät hyvinvoinnin näkökulmasta. Keskusteluosiossa mietittiin myös sitä, mistä itse voisi luopua ja silti lisätä omaa hyvinvointia.

Mitkä asiat puhuttelivat keskustelijoita ja mitä oivalluksia toisen osion keskusteluista syntyi?

Ideafestivaali –keskustelut lisäävät toistemme ymmärtämistä

Ideafestivaali –keskusteluiden toisen osan oivalluksissa välittyy kokemuksia keskusteluun osallistumisesta. Tärkeistä asioista on keskusteltu rennosti ja toisia kunnioittavasti.

Erilaiset näkökulmat ovat rikastuttaneet ja virkistäneet ajatuksia. Erityisesti eri-ikäisten ihmisten kanssa keskusteleminen on koettu innostavaksi. On myös todettu, että ”erilaisista taustoista huolimatta ihmisillä on kuitenkin hyvin samanlaiset ja ’yksinkertaiset’ perustarpeet”. Siitä huolimatta on tuotu esille, ettei yksi ratkaisu lisää kaikkien hyvinvointia – ei maalla, eikä kaupungissa (26).

”Keskustelu konkretisoi entistä paremmin sen, miten oma tausta vaikuttaa siihen, millä tavalla näkee ja ymmärtää maailmaa. Erilaisten näkemysten kanssa keskustelu rikastaa aina omaa ajatusmaailmaa!” (33)

”Toisia ihmisiä on vaikea ymmärtää tai hyväksyä, jos emme näe toisiamme ihmisinä. Hyväksymisen ydin on keskustelussa, eikä siinä mikä toisen tausta tai "titteli" on.” (134)

”[P]itäis saada enemmän kohtaamisia eri sukupolvien välille, juuri niin kuin tässä (Erätauko-keskustelussa) on tehty. Tässä oppii paljon muun ikäisistä ihmisistä ja asioista, mitkä on muiden mielestä olennaisia ja tärkeitä.” (136)

Kulunut vuosi on korostanut maaseudulla asumisen hyviä puolia

Hyvinvointi on yksilöllinen asia. Samalla siihen liittyvät perusasiat ovat melko yleispäteviä: pääsy luontoon, oma yhteisö ja läheisistä koostuva turvaverkko, ”yksinkertainen elämä” ja omat juuret. Nämä maaseutuelämään liitetyt asiat ovat kuluneen vuoden aikana korostaneet maaseudulla asumisen hyviä puolia. Yhdessä oivalluksessa todetaankin:”mistä kaikesta joutuisi luopumaan, jos maaseutua ei olisi” (147). Keskusteluissa on myös todettu, että hyvän elämän löytyminen maaseudulla on ollut pitkän matkan takana: "nähdäkseen lähelle on käytävä kaukana" (11). 

Maaseudulle on palattu ja maalle muuttoa harkitaan. Monipaikkaisuuden ilmiö onkin koronan myötä tullut kaikkien huulille. Kokemus siitä, että kuuluu useampaan paikkaan, on vahvistunut, kuin myös arvostus erilaisia juuria kohtaan. Oivalluksissa mainitaan, että pandemian myötä on maaseudulle avautunut uusia mahdollisuuksia: ”avataan kyliä, mahdollistetaan tuleminen”. Todetaan myös, että koronapandemian myötä tullut etätyö on ollut hyväksi myös maaseudun asukkaille. 

”Uusia positiivisia puolia maaseudulla elämisestä kuin mitä itse on tullut ajateltua - ja miten paljon myös kulunut vuosi on muuttanut ajatuksia tästä aiheesta.” (5)

”Etäilyssä hyviäkin puolia maaseudun asukkaan näkökulmasta. Ei tarvitse aina lähteä vaan voi osallistua kotoa käsin esim. kokoukset, luennot, webinaarit, koulutukset” (96).

Yhteisöllisyyttä ja suvaitsevaisuutta yli sukupolvien

Yhteisöllisyyden ja suvaitsevaisuuden merkitys sekä kyky uudistua korostui myös toisessa keskusteluosiossa. Nämä ovat tärkeitä aineksia hyvinvoinnille ja sille, että yhteys sukupolvien välillä sekä syntyisi että pysyisi yllä esimerkiksi yhdistystoiminnassa.

”Omaa henkistä hyvinvointia voi kasvattaa antamalla jotain muille”. Kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa lisää henkistä pääomaa. Sille on hyvät edellytykset maaseudulla, jossa ”kaikki tuntevat kaikki”. Samalla kuitenkin muistutetaan, että yksinäisyyttä voi kokea maaseudullakin. Keskeistä hyvinvoinnille onkin maaseudun ihmiset, joita ilman maaseutua ei olisi.

Oivalluksissa maaseutu nähdään tarjoavan monipuolisia kokemuksia ja mahdollisuuksia: ”eri ikäisille erilaisia, mutta kaikille kuitenkin jotain” (32). Työtä pitää kuitenkin tehdä sen eteen, että kaikki pääsisivät mukaan yhteisöön ja paikalliseen yhteisölähtöiseen toimintaan. Nuorten mukaan ottaminen ja heille tilan antaminen paikallisessa yhteisössä on tärkeää. Oivalluksissa mainitaan mentoreita, jotka auttaisivat nuoria mukaan kansalaistoimintaan ja toimisivat myös puskureina nuorten ja iäkkäämpien välillä. Nuorten mukaan tulo edellyttää myös aikuisilta suvaitsevaisuutta ja sitä, että yhdistystoiminnassa pystytään uudistumaan ja huomioimaan nuorten tarpeet ja tahto. Kun nuoret pääsevät mukaan vaikuttamaan oman elinympäristönsä kehittämiseen, kasvattaa se juuria siihen paikkaan ja avaa ovia mahdolliseen paluuseen opiskeluvuosien jälkeen. Myös yhteisöllisyyden ja talkoohengen muoto voi muuttua.

Yhteisöllisyyteen liittyy myös naapuriapu, joka koetaan erittäin tärkeäksi. Siitä todetaan muun muassa näin: ”apua konkreettisiin asioihin, mutta myös henkistä apua saa vaikeisiin elämäntilanteisiin. Saa auttaa ja saada olla avun kohteena” (59).

Jokaisen rooli on tärkeä

Oivalluksissa nähdään, että jokaisella ihmisellä on tärkeä rooli yhteisöllisyyden ylläpitäjänä ja sen kehittäjänä. Oivalluksissa todetaan myös, että "yksilökohtaisilla ratkaisuilla ja ponnistuksilla voi vaikuttaa suuremman yhteisön hyvinvointiin edistävästi". Näin "yksittäisillä pienillä teoilla on suuri merkitys kokonaisuudessa" ja "pienistä puroista kasvaa isompi virtauma” (71).

Keskusteluissa näkyy myös se, että yhteisöllistä toimintaa luotsaavat tulisielut ovat tärkeitä ihmisiä. Tässä piilee kuitenkin myös haasteita ja nähdään, että uusille henkilöille olisi annettava tilaa, jotta samat henkilöt eivät olisi aina ”äänessä”. Nähdään myös, että tulisi yhdessä sopia tekemisistä, jottei tuntuisi siltä, että pieni joukko ihmisiä määräilee toisten tekemisiä.

Aktiivisen toimijan rooli pohditaan myös siitä kannalta, saisiko enemmän hyvinvointia vähemmällä jos suunnattaisiin enemmän tukea vähemmille, siis "onko tulevaisuus suppeamman kohderyhmän yhteisöissä ja jos se pieni joukko on aktiivinen, suunnataan huomio sinne eikä siihen isoon joukkoon, joka on passiivisempi” (126).

”Hyvinvointi syntyy yhteisistä tavoitteista, joihin päästään pienin askelin: onnistumisen kokemukset pienissä projekteissa kannustavat eteenpäin” (111).

”Jokainen tarvitsee keskustelukumppaneita - sen on koronavuosi opettanut - varmistetaan joko fyysisesti tai virtuaalisesti, että juttukavereita on tarjolla jokaiselle. Parasta jos saadaan nuoret ja aikuiset kohtaamaan vaikka "kylän kioskilla"”. (113)

Jakamistaloudessa piilee mahdollisuuksia

Yhteisöllisyydestä keskusteltaessa on herännyt ajatus jakamistalouden mahdollistamasta resurssien järkevämmästä käytöstä ja jaetusta ilosta. Jakamistalous voi olla ilmentymä siitä, miten yhteisöllisyys muuttuu eri muotoihin ja konkretisoi paikallista tekemistä uudella tavalla. Miten jakamistaloutta saisi lisää naapurustoihin onkin hyvä esitetty jatkokysymys. Yhdessä pohtimalla ja keskustelemalla voisi myös tämä asia olla ratkaistavissa.

Yhteisöllisyydessä nähdään myös piilevän mahdollisuuksia yrittäjyyteen, ”jolloin tiedosta ja taidosta valjastetaan myös taloudellista hyvinvointia.” (28)

”... [Y]hdessä keskustelemalla on paras keino löytää luovia ratkaisuja pulmiin. Jakamistalous voisi ratkaista monenlaisia ongelmia.” (36)

Osaamisella enemmän hyvinvointia

Ammattitutkintoon opiskeleminen ja työn saaminen lisäävät omaa hyvinvointia. Keskusteluissa todettiin, että maaseutupaikkakunnalta on muutettava pois, jotta esimerkiksi opiskelu olisi mahdollista. Mutta vaikka opintojen perään on muutettava, nähdään mahdollisuuksia palata omille kotikonnuilleen esimerkiksi työpaikan myötä.

Myös elinikäisen oppimisen merkitys hyvinvoinnille korostuu. Se mahdollistaa ihmisten ja yhteisöjen muutoksissa mukana pysymistä. Elinikäisen oppimisen mahdollisuuksista olisikin huolehdittava maaseutualueilla.

”Vaikka koulutus pitääkin hakea toisesta kaupungista, voisi kuvitella palaavansa myöhemmin maaseudulle takaisin työpaikan myötä.” (76)

”Kouluttautumista tarvitaan koko eliniän - mahdollistaa yhteiskunnan muutoksissa mukana pysymisen.” (89)

Yhteistyössä edelleen hyödynnettävää potentiaalia

Oivalluksissa nostetaan esille kylien välistä yhteistoimintaa, jossa myös nähdään vielä hyödynettävää potentiaalia. Kylien välisestä yhteistyöstä ja sen kehittämisestä saisi paljon hyviä kehitysideoita ja yhteistä hyvää.

Keskusteluissa korostuu kunnan rooli hyvinvoinnin mahdollistajana – erityisesti jos ja kun kunta tekee yhteistyötä kylien ja kansalaistoimijoiden kanssa. Kansalaistoiminnan paremmassa hyödyntämisessä – yhteistyössä – nähdään mahdollisuuksia, joita toivotaan kuntien oivaltavan. Tämä edellyttää aktiivisuutta, yhteisöllisyyttä ja keskinäistä kanssakäymistä.

Maaseutukunnassa koetaan kunnan päätöksenteko helppona ja nopeana sekä byrokratia kevyempänä kuin suuremmassa kaupungissa. Myös vaikutusmahdollisuudet nähdään parempina. Hyvinvoinnin kannalta perusasioihin kuuluu palveluiden säilyttäminen: palveluiden saatavuus ja saavutettavuus. Tärkeiksi säilytettäviksi palveluiksi keskusteluissa nostettiin esiin kirjasto, kauppa, koulutuspalvelut, terveydenhuoltopalvelut ja yhteisölliset tilat. Palveluiden säilymisen kannalta nähdään tärkeänä, että niitä myös hyödynnetään.

”Itsellä tärkeimpänä mielessä oli tämä kylien yhteistoiminta, mistä saisi paljon kehitysideoita yhteisen hyvän kannalta. Todella fiksua pohdintaa kollegoilta, välillä jäin ihan ihmettelemään että enpäs tuota ollutkaan ajatellut.” (109)

”Hyvinvointi tehdään yhdessä: tarvitaan lisää keskusteluja myös kuntien ja kylien välille.” (115)

”Tehdään asioita yhteistyössä, kunnat ja yhdistykset. Ylläpidetään aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä ja keskinäistä kanssa käymistä.” (130)

Vuoropuhelun tarve ja positiivisen puheen voima

Keskusteluissa nousee keskeisesti esille vuoropuhelun tarve – niin eri ihmisten, eri kylien, kylien ja kunnan sekä maaseudun ja ympäröivän maailman välillä. Maailma muuttuu ja maaseutu sen mukana. Hyvinvointiin liitetään myös se, että uskalletaan hyödyntää muutosta: ”hulluistakin ideoista voidaan poimia hyviä ideoita maaseudun kehittämiseksi” (108). Positiivinen maaseutupuhe myös vaikuttaa hyvinvointiin ja siihen, että pidetään ovia auki pois muuttaneiden paluumuutolle tai uusien asukkaiden houkuttelemiseen.

”Kannattaa myös miettiä voisiko itse toimia jotenkin asioiden hyväksi eikä vaan valittaa kaikesta tai olla passiivinen.” (93)

”Maaseutu on paljon moninaisempi, kuin se usein julkisessa keskustelussa kuvataan, tai typistetään yhdeksi. Kuntaliitoskeskusteluista heräsi tämä.” (106)

”Kylän hyvinvointia ruokitaan ja jaetaan myös somessa: muualle muuttaneet pysyvät "kyläläisinä". Etäisyys ei vähennä identiteettiä - oman arvon tunto lisää hyvinvointia.” (114)

Lisätietoa

Ideafestivaali –keskusteluja on järjestetty huhtikuun loppuun mennessä 53 kappaletta. Keskusteluihin osallistui lähes 200 henkilöä, joista yli puolet on ollut nuoria alle 29-vuotiaita. Osallistujien joukossa on koululaisia, nuoria ja opiskelijoita, kylä- ja yhdistysaktiiveja, yrittäjiä, kunnanjohtajia ja kansanedustajia.

Eri-ikäisten ja eri taustaisten ihmisten ääni kuuluu keskusteluissa syntyneissä oivalluksissa, joita on saatu yhteensä 307 kappaletta. Keskustelukampanjan toisen osion oivallukset on numeroitu ja luettavissa artikkelin lopusta sekä maaseutupolitiikan Viima-taululla (viima.com - linkki), joka on avattu tykkäyksille ja rakentaville kommenteille. Kommenteissa voidaan tuoda esille omia kokemuksia ja näkemyksiä, jotka linkittyvät kyseiseen oivallukseen.

Keskustelut jatkuvat 26.4. kysymyksellä ”mikä estää meitä toteuttamasta kestävämpää arkea ja yrittäjyyttä”. Lue lisää kampanjasta ja järjestä oma Ideafestivaali –keskustelu hyvästä elämästä olemassa olevan materiaalin avulla: ideafestivaali.fi.

Toisen osion oivallukset:

1. Luopuminen ei tarkoita sitä, että jäisi yksin. Maaseutukokemus on melko universaalia! Maaseutu on yhtä, vaikka oltaisiin kaukana (:

2. Maaseudulla on tosi paljon ihmiselle hyvää tekeviä asioita.

3. Pitäisi löytää yhä enemmän mahdollisuuksia tehdä töitä ja työllistyä myös maaseudulla. Tarvittaisiin enemmän rohkaisevia esimerkkejä urapoluista maaseudulla.

4. Edellisen vuoden aikana on oppinut ettei kaikkia viihdepalvelut olekaan loppujen lopuksi ei kovinkaan pakollisia arkisessa elämässä.

5. Uusia positiivisia puolia maaseudulla elämisestä kuin, mitä itse on tullut ajateltua ja miten paljon myös kulunut vuosi on muuttanut ajatuksia tästä aiheesta.

6. Minulla on ihana, hyvä elämä täällä saaressa. Riitän itselleni, riitän myös muille. Tulen kuulluksi ja kuuntelen. yhteisö, jossa saan olla, on minulle tärkeä ja tukee hyvinvointiani.

7. Vähemmän on enemmän. Perusasiat tärkeitä. Yhteisöllisyyttä kaivataan. Kunta nähdään tärkeässä roolissa yhteisöllisyyden mahdollistajana

8. Olen tehnyt aikanani oikeita ratkaisuja ja elämäni on itseasiassa taas aivan hyvää! Ehkä tällaisena erakkoluonteena ei tule käytyä tällaista keskustelua, varsinkaan viime aikoina – mutta miten samanlaista se ajatuspooli itseasiassa kaikilla on iästä ja muusta riippumatta, saman suuntaista. Antaa uskoa että voi tapahtua hyviä asioita.

9. [Tämä] saari on meille kaikille tärkeä. Luonto on meidän suuri rikkautemme. Arvostamme samankaltaisia asioita. Haluamme olla ME ja kuulua tähän joukkoon kukin omalla persoonallaan. Emme kaipaa/toivo suuria, olemme vähään tyytyväisiä ja ymmärrämme että hyvä olo ja elämisenarvoinen elämä lähtee meistä itsestämme.

10. Yhteisöllinen saari, ystävällisiä ihmisiä : )

11. Hyvinvoinnin parantamiseen ja ylläpitoon sekä yhteisöllisyyden lisäämiseen on monia erilaisia tapoja, joita varioimalla ja mukauttamalla saadaan paikallista yhteisöllisyyttä kasvatettua. Omien valintojen ja tänne tulon päättäminen on tuntuu parhaalta päätökseltä mitä olen tehnyt. Hyvän elämän löytyminen on pitkä matka ja "nähdäkseen lähelle on käytävä kaukana"

12. Aineeton onnellisuus

13. Hyvinvointia voi luoda monella eri tavalla, pitää vain löytää se mikä tuntuu itselle parhaalta.

14 Maaseutua ei voi laittaa yhteen muottiin edes pienessä Suomessa. Kaikenlaista elämää mahtuu ja toivotaan maalle!

15. Maalla asuminen ei todellakaan tarkoita vain luopumista, vaan antaa paljon

16. Paikasta riippumatta hyvinvointia tuovat tekijät ovat hyvin samanlaisia.

17. Ajattelin, että tää olis ollut vaikeaa, mutta olikin yllättävän rentoa

18. Pieniä asioita ja pieniä hetkiä kaipaa ehkä eniten

19. Yksilöt rakentavat yhteisön. Kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa lisää henkistä pääomaa, sille ehkä paremmat edellytykset maaseudulla

20. Komppaan oivaltajaa 2. Vähemmän on usein enemmän.

21. Samanlaiset kokemukset eri puolilla Suomea

22. Omaa henkistä hyvinvointiaan voi kasvattaa antamalla jotain muille.

23. Erilaisista taustoista huolimatta ihmisillä on kuitenkin hyvin samanlaiset "yksinkertaiset" perustarpeet.

24. Hyvinvointi koostuu yllättävänkin pienistä, mutta tärkeistä osasista :)

25. Ainakin se, että oli antoisaa keskustella näistä maaseutuun liittyvistä teemoista ihmisten kanssa, joilla on enemmän elämänkokemusta kuin itsellä

26. Hyvinvointi rakentuu hieman eri palasista eri ihmisillä. Yksi ratkaisu ei lisää kaikkien hyvinvointia - ei maalla, eikä kaupungissa.

27. Kaupunkien ja maaseudun luonnot ovat erilaisia, mutta molemmat omilla tavoillaan äärettömän arvokkaita. Luovat hyvinvointia ihmisille. Meillä on mielikuvissa maaseudun yhteisöllisyys vahvana verrattuna kaupunkeihin. Vaikka aina näin ei ole todellisuudessa, koska yhteisöllisyyttä voi olla kaupungissakin ja yksinäisyyttä kokea maaseudullakin

28. Itselle hyvinvointia maaseudulla tuo muut ihmiset, sillä heidän läsnäolonsa tuo turvallisuuden tunnetta ja yhdessä tekeminen ja toisten auttaminen lisää keskusteluissa esiin noussutta yhteisöllisyyttä. Toisaalta näistä asioista voisi luoda myös yrittäjyyttä, jolloin "tiedosta ja taidosta" valjastetaan myös taloudellista hyvinvointia.

29. Kyläyhteisöjen tärkeys, maaseudun ja kaupungin luonnot erilaisia, mutta silti molemmat yhtä tärkeitä ja omalla tavallaan hyviä. Ja hyvinvointi on erilaista eri ihmisille eri elämän tilanteissa ja osa-alueissa.

30. Maaseutu on mahdollistaja

31. Elämä maaseudulla perustuu erilaisiin arvoihin, tai ajatustapa on hieman erilainen. Läheisyys ja tuttavat, ympäristö ovat tärkeitä. Ihmisiä ollaan

32. Maaseutu tarjoaa monipuolisia kokemuksia ja mahdollisuuksia: eri ikäisille erilaisia, mutta kaikille kuitenkin jotain.

33. Keskustelu konkretisoi entistä paremmin sen, miten oma tausta vaikuttaa siihen, millä tavalla näkee ja ymmärtää maailmaa. Erilaisten näkemysten kanssa keskustelu rikastaa aina omaa ajatusmaailmaa!

34. jakamistalous: hieno idea! yhteisöllisyyden merkitys paikallisessa tekemisessä

35. Jakamistalous, miten sitä lisää naapurustoihin. Saariesimerkki oli hyvä havainto siitä, kuinka tunnistaa tärkeimpiä palveluita ja hyvinvointia (saariesimerkissä mahdollisuus kaupassa asiointiin oli vain kerran viikossa.) Ylipäänsä mukava kuulla erilaisia ajatuksia.

36. Itselle selkiytyi aika hyvin se, että hyvinvointi rakentuu aika yksinkertaisista asioista: yhteisöllisyydestä, luonnosta, peruspalveluista. 🙂 Tuli myös tunne, että yhdessä keskustelemalla on paras keino löytää luovia ratkaisuja pulmiin. Jakamistalous voisi ratkaista monenlaisia ongelmia

37. Maaseudulla ja kaupungeissa on kaikissa omanlainen elämänrytminsä, toiselle sopii nopea toiselle hidas valitteppa sitte siitä. :D

38. Voisin ehkä asua maaseudulla. Siellä olisi rauhallista, eikä olisi niin kallista kuin kaupungeissa

39. Maaseudulla asumisen pohdiskelu on ollut kivaa

40. Maaseudulla olemisessa on paljon positiivisia puolia, kuten mukavat ja tervehtivät ihmiset.

41. Oma pää oli tyhjä ennen tätä kokousta, mutta tuntuu että sain hirveästi omia ideoita muiden kommenttien kautta! Nyt ajatus juoksee ihan eri tavalla ja todella hyvä fiilis tästä tapahtumasta!

42. Ei tullut ehkä mitään niin uutta tai maailmaa mullistavaa, mutta oli hauska keskustella itselle läheisestä aiheesta muiden ilmeisesti melko samanhenkisten kanssa!

43. Hyvä ajatus oli, että (maaseutu)yrittäjien puhevälit luovat hyvinvointia! :)

44. Ei mitään suuria uusia asioita, mutta ehkä konkreettisesti sai oikeasti ajattelemaan hyvinvoinnin laajuutta ja miten monella asialla siihen voi vaikuttaa.

45. Maaseudun juurevuus

46. Maaseudulla asuminen on omien arvojeni mukaista

47. Koti on oikeastaan siellä missä on sinun ajatuksesi.

48. Pienviljely kunniaan.

49. Kannattaa miettiä pystytkö sopeutua vai joudutko tyytyä. Mistä joudut lupua ja mitä saat tilalle.

50. Maalla asumiseen tyytyväinen henkilö on löytänyt ympäristöstään vastinparit omille arvoilleen.

51. Maaseudulla ei tarvitse erikseen varustautua, kun lähden ihmisten ilmoille, vaan voin olla sellaisena kuin olen.

52. Luonto, joka Suomessa on myös kaupungissa lähempänä kuin muualla, muokkaamatonta luontoa, on laajaa ja aitaamatonta, luonnon läheisyys, rauhallisuus, ei ole vilskettä

53. Ihmissuhteet ovat maaseudulla pitkäkestoista, ihmisellä on paikka

54. Maaseudulla on suurin piirtein samat asiat kuin kaupungeissakin

55. Tuttu ilmapiiri, tunnet paljon ihmisiä ja on paljon tuttavia, joita näkee

56. Ympärillä on tilaa, ehkä oma piha, ei ole ryysistä, väljyys

57. Maaseudulla kaikki on oikeasti lähellä, kauppa, koulu ja kirjasto

58. On voinut vaikuttaa myös toistenkin hyvinvointiin, on yhdistystoiminta, joka on antanut kanavan tehdä hyvää myös muille

59. Naapuriapu, saa apua konkreettisiin asioihin mutta myös henkistä apua saa vaikeisiin elämäntilanteisiin. Saa auttaa ja saada olla avun kohteena.

60. On päässyt yhdistysten kautta järjestämään erilaista puuhaa

61. Tavarasta luopuminen on mahdollista. Nykyihmisen huono puoli on, että tavaraa kertyy vuosien varrella vaikka ei ole edes mikään shoppailija

62. Ostosretkistä olen koronan myötä luopunut. Ennen on lähtenyt ostamaan sitä ja tuota. Nyt onkin pärjätty ihan hyvin ilman näitä shoppailuretkiä.

63. Paikasta toiseen ajaminen on sellainen mitä ilman on pärjännyt.

64. On laajat ja isot ulkoilu ja luonnossa liikkumismahdollisuudet. Ollaan lähellä luontoa, on rauhallista liikkua ulkona

65. Naapurisopu, yhteisöllisyys. Kun ihmiset tuntevat toisensa, niin ihmisiin on helpompi ottaa yhteyttä, on tuttavallisuus. Voi luottaa, että aina saa jotain jostain.

66. Ympäristön nopea muuttuminen tekee, että luonto on todella tärkeä asia, se ei ole itsestään selvä. Kun luonto koetaan omaksi, niin sitä hoidetaan. Luontosuhteen merkitys. Turvallisuus, luottamus.

67. Ihmiset pystyvät ja uskaltavat lähestyä toisia, myös tuntemattomia. Tuntematon on sellainen, jota en vielä tunne.

68. Kunnan päätöksenteko on helpompaa ja nopeampaa, byrokratiaa on paljon vähemmän.

69. Vaikutusmahdollisuu

70. Pienillä paikkakunnilla kun kaikki tuntee toisensa, jolloin on ehkä helpompi tutustua naapureihin ja tarjota jeesiä tarpeen tullen. Verraten kaupungissa asuviin, jotka kokevat etteivät kaikki ihmiset ole heidän naapureitaan, jotka kulkevat talon vierestä tai jos on niin et tiedä sitä

71. Oivallus/yhteenveto; hyvinvointi, sen tulkitseminen, kokeminen ja määritteleminen on yksilölähtöistä, mutta yksilökohtaisilla ratkaisuilla ja ponnistuksilla voi vaikuttaa suuremman yhteisön hyvinvointiin edistävästi. Yksittäisillä pienillä teoilla on suuri merkitys kokonaisuudessa (pienistä puroista kasvaa isompi virtauma).

72. Kyläyhteisöjen ja muun yhteisöllisyyden merkitys tuli itselle uudella tavalla esille, sillä itse olen niin skutsista kotoisin, että lähimmätkin naapurit asuvat hyvin kaukana ja tällaista kyläyhteisöä ei ole oikein päässyt muodostumaan. Kuitenkin todella tärkeää ja merkityksellistä!

73. Ihmisillä on eri tarpeita ja syitä muuttaa maalle ja hyvä kysymys onkin, miten vastata erilaisiin tarpeisiin tai miten luodaan paikka, jossa kaikilla on hyvä olla ja kaikista pidetään huolta. Oli kyläyhteisö yhteisöllinen tai vähemmän yhteisöllinen, nään maaseudun ehdottomana vahvuutena sen, että naapurit ainakin tiedetään!

74. Realistinen tajuaminen siitä, kuinka erilaiset äänimaailmat maaseudulla ja kaupungeissa on (ei oo tullu aiemmin edes ajateltua).

75. Omaa hyvinvointia lisää, kun on mahdollista opiskella ammattitutkinto ja saada töitä

76. Vaikka koulutus pitääkin hakea toisesta kaupungista, voisi kuvitella palaavansa myöhemmin maaseudulle takaisin työpaikan myötä

77. Yhteinen kieli mahdollistaa yhteisöllisyyden tunteen ja paremmat mahdollisuudet integroitua lähiyhteisöönsä.

78. Näemmä, että se oma kasvualusta onki yleisesti pidetty ja rakastettu malli. Olen ollut onnekas, kun on saanut kasvaa kaukana kaupungin vilskeestä. Jos saan perheen niin kasvattasin omatki lapset maaseuvulla

79. Realismi siitä, että aivan kaikkea ei voi maaseudulle saada, koska ei vain ole kannattavaa ja, että keskittäminen jossain määrin maaseudun sisälläkin voi olla tarpeen. Oivalsin myös, miten hyvin asiat oikeasti ovat omassa pienessä kotikylässä.

80. Ehkei niinkään uusia oivalluksia vaan sitä ns. jo tiedetyn vahvistamista (ja toistamista). Toisaalta, mihin esim. luonto muuttuisi - kuten ne järvet niin sehän pysyy sinä minä se on (toki siitä pitää pitää huoli). Maaseutuakin on monenlaista.

81. Kyllä maalla on mukavaa. On tilaa olla yksikseen tai halutessaan voi käydä moikkaamassa naapuria jos seuraa haluaa.

82. maalla voi elää vähemmällä ja enemmän - pieni on kaunista ja vähemmälläkin tulee toimeen

83. Tietotekniikka lähentää maaseudun ihmisiä, tietotekniikan avulla voi hyödyntää myös paikallisia palveluita.

84. Maaseudun hybridimalli - mahdollistaa etätyöt ja etäopinnot entistä paremmin

85. Maalla on kaikki mitä tarvitaan, mahdollistaa kaiken toiminnan

86. Asioiden ja ihmisten juurruttaminen

87. Maaseudun monipalvelistaminen

88. Peruspalveluiden säilyttäminen: kauppa, kirjasto, terveydenhuolto

89. Kouluttautumista tarvitaan koko eliniän - mahdollistaa yhteiskunnan muutoksissa mukana pysymisen

90. Kolmannen sektorin parempi hyödyntäminen ja mm. lähituottajat

91. Tärkeää hyödyntää jo olemassa olevia palveluja jotta ne säilyisi (kauppa, terveyspalvelut, kirjasto, apteekki yms.)

92. Tärkeää nauttia luonnossa liikkumisen mahdollisuudesta.

93. Kannattaa myös miettiä voisiko itse toimia jotenkin asioiden hyväksi eikä vaan valittaa kaikesta tai olla passiivinen.

94. Nyt osaa arvostaa pieniäkin tapahtumia ja liikkumisen vapautta kun niitä on rajoitettu koronan takia.

95. Kotimaan matkailu on muuttunut houkuttelevammaksi. Suomestakin löytyy kaikkea kivaa nähtävää ja koettavaa. Toiveena on että asioista ajateltaisiin enemmän kyläläisten näkökulmasta esim investointeja tehdessä. Ne ei aina mene ihan putkeen.

96. Etäilyssä hyviäkin puolia maaseudun asukkaan näkökulmasta. Ei tarvitse aina lähteä vaan voi osallistua kotoa käsin esim. kokoukset, luennot, webinaarit, koulutukset.

97. Vapaus valita ja vaikuttaa omaan elämäntapaan nousi esille ja se on minulle tärkeä etu maaseudulla. Yhteisö, luonto myös tärkeitä, minulle myös eläimet luonnossa ja kotieläimet myös tärkeitä.

98. Maaseudulla ollaan aktiivisesti ja monimuotoisesti mukana hyvinvoinnin aallonharjalla elämän kaikilla osa-alueilla.

99. Hyvä elämä maaseudulla on yhteydellistä. Yhteys itseen, luontoon, muihin ja yhteisöön vahvistuu, oman toiminnan ja omien valintojen merkitys kasvaa ja tulee konkreettisesti esille. Itsellä on merkitystä yhteisön ja ympäristönsä jäsenenä.

100. Yhteisöllisyyden merkitys nousee päällimmäiseksi huomioksi. Sillä on merkitystä hyvinvoinnille turvallisuudentunteelle ja jatkuvuudelle

101. Maaseudun hyvinvointi vähemmillä resursseilla onnistuu etätyön, yhteisön tuen. luonnon antimien hyödyntämisen ja elinkaariajattelun ansiosta.

102. Yhteisöllisyys mahdollistaa monia asioita, niin hyvinvoinnin kuin ympäristönkin näkökulmasta.

103. Jännää miten yhteisön ja ihmisten rooli nousi todella korkealle, kun hyvinvoinnista puhuttiin! Luonto toki, mutta ei mitään erityistä materiaa. Siihen miten toimimme ihmisten kanssa ja ihmisille voimme kaikki vaikuttaa.

104. Voin itse vaikuttaa ympäristöön ja järjestää vaikka perhekerhon silloin kun siihen koen tarvetta. Koen myös saavani yhteisöltä tukea ja apua silloin kun sitä tarvitsen.

105. Enemmän tilaa toteuttaa itseään, vaate- ja varustekierrätys toteutuu yhteisöllisesti, vaikutusmahdollisuudet ympäristöön ja yhteisöllisyyteen hyvät.

106 Maaseutu on paljon moninaisempi, kuin se usein julkisessa keskustelussa kuvataan, tai typistetään yhdeksi. Kuntaliitoskeskusteluista heräsi tämä.

107. Kyllähän tämä avarsi omia näkökulmia. Monta tärkeää asiaa, mitä liittyy hyvinvointiin. Ehkä se identiteettikeskustelu jäi itellä päällimmäisenä mieleen. Suomalaisesta ruoasta on myös tärkeä puhua ja miten pienillä valinnoilla voi vaikuttaa asioihin.

108. Vuoropuhelua tarvitaan! Maaseudulla asuvien ihmisten ei kannata pelätä uusia ideoita tai radikaalejakaan ehdotuksia, vaikka ne tulisi mistä tahansa. Ei ne kaikki tule toteutumaan, mutta hulluistakin ideoista voidaan poimia hyviä ideoita maaseudun kehittämiseksi.

109. Itsellä tärkeinpänä mielessä oli tämä kylien yhteistoiminta, mistä saisi paljon kehitysideoita yhteisen hyvän kannalta. Todella fiksua pohdintaa kollegoilta, välillä jäin ihan ihmettelemään että enpäs tuota ollutkaan ajatellut.

110. Hyvinvointi merkitsee sitä, että jokainen tekee oman osansa eikä odoteta asioita valmiina. Kun tekee yhteistä hyvää, kasvattaa omaakin hyvinvointiaan

111. Hyvinvointi syntyy yhteisistä tavoitteista, joihin päästään pienin askelin: onnistumisen kokemukset pienissä projekteissa kannustavat eteenpäin.

112. Osallisuuden syntymiseen tarvitaan matalan kynnyksen kohtaamisia. Osallisuus synnyttää hyvinvointia.

113. Jokainen tarvitsee keskustelukumppaneita - sen on koronavuosi opettanut - varmistetaan joko fyysisesti tai virtuaalisesti, että juttukavereita on tarjolla jokaiselle. Parasta jos saadaan nuoret ja aikuiset kohtaamaan vaikka "kylän kioskilla"

114. Kylän hyvinvointia ruokitaan ja jaetaan myös somessa: muualle muuttaneet pysyvät "kyläläisinä". Etäisyys ei vähennä identiteettiä - oman arvon tunto lisää hyvinvointia.

115. Hyvinvointi tehdään yhdessä: tarvitaan lisää keskusteluja myös kuntien ja kylien välille.

116. Maaseudulla olet osa yhteisöä, mikä lisää turvallisuuden tunnetta ja luottamusta.

117. Kaupungissa nuori on kokenut olevansa "läpinäkyvä". Maaseudulla hänet nähdään yksilönä, jolla on merkitystä osana yhteisöä.

118. Eri sukupolvien väliset kohtaamiset ovat maaseudulla luontevampia kuin kaupungissa.

119. Kun nuoret pääsevät tekemään itselle tärkeitä asioita ja vaikuttamaan elinympäristöönsä, tuntevat he osallisuutta yhteisöönsä. Maaseutu jää paikaksi, josta on kotoisin ja jonne on helppo palata esimerkiksi opiskelujen jälkeen.

120. Oman kotiseudun arvostus lisääntyy, kun on ollut sieltä välillä pois.

121. Kotiseutuidentiteetti sitouttaa maaseutualueeseen.

122. Maaseudulla osataan arvostaa oman yhteisön toimivuutta.

123. Maaseudulta on viety kaupunkeihin mallia yhteisöllisyyden kokemiseen ja kyläidentiteetin luomiseen.

124. Maaseudulla koko kylä kasvattaa.

125. Me keskustelijat oivalsimme, että nuorilla ja vähän vanhemmilla on loppujen lopuksi hyvinkin samanlaiset arvot ja ajatukset elämästä maaseudulla.

126. Saadaanko kuitenkin enemmän hyvinvointia vähemmällä, kun suunnataan enemmän tukea vähemmille? Eli onko tulevaisuus suppeamman kohderyhmän yhteisöissä ja jos se pieni joukko on aktiivinen, suunnataan huomio sinne eikä siihen isoon joukkoon, joka on passiivisempi.

127. Vapaaehtoistyö ei saa hiipua pois kokonaan.

128. Ihmisten rohkaisu yhdessä tekemiseen

129. Tarvittaisiin yhdistysaktiivien "TYHY-toimintaa"

130. Tehdään asioita yhteistyössä, kunnat ja yhdistykset. Ylläpidetään aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä ja keskinäistä kanssa käymistä.

131. Vapaaehtoistyössä pitäsi voida paremmin keskustellen sopia siitä mitä toiminta vaatii mukaan tulevilta henkilöiltä. Saataisiin paremmin mukaan toimintaan ihmisiä. Ei saa olla niin, että pieni joukko vaatii "pakkotalkoita", joka karkottaa ihmiset pois toiminnasta.

132. Itse koen tarvetta osallistua yhteiseen tekemiseen ja se luo minulle hyvinvointia maaseudulla. Halu osallistua yhteisiin asioihin lähtee tarpeesta - jos ei sitä halua löydy asukkailta riittävästi jonkun asian eteen toimimiseksi, ei se tarvekaan muutokselle tai toiminnalle (ilmeisesti) ole niin suuri.

133. Sytyke innostukseen ja aloitteellisuuteen voi syntyä pienestäkin, sille pitäisi vain olla "tilaa" eikä kaiken tarvitse olla aina massoja tavoittavaa.

134. Toisia ihmisiä on vaikea ymmärtää tai hyväksyä, jos emme näe toisiamme ihmisinä. Hyväksymisen ydin on keskustelussa, eikä siinä mikä toisen tausta tai "titteli" on.

135. Nuoria rohkeammiksi, esimerkiksi juuri tuomalla muita rohkeita nuoria enemmän esille olemaan esimerkkejä. Näin saataisiin sitä yhteisöllisyyttä sukupolvien välille luotua.

136. Toisena asiana pitäis saada enemmän kohtaamisia eri sukupolvien välille, juuri niin kuin tässä (Erätauko-keskustelussa) on tehty. Tässä oppii paljon muun ikäisistä ihmisistä ja asioista, mitkä on muiden mielestä olennaisia ja tärkeitä.

137. Uusien toimintatapojen miettiminen yhdistyksissä. Tilan antaminen muille, jottei aina olisi itse äänessä :)

138. Sukupolvien kuilu. Edelleen ja jatkossa.

139. Yhdessä toimiminen

140. Rohkeiden ihmisten (oli nuoria tai aikuisia) kokemusten ja tekojen esiin tuominen

141. Tarvitaan suvaitsevaisuutta, kykyä uudistua, jotta yhteys sukupolvien välillä syntyisi / pysyisi yllä

142. Yhteisöllisyyden ja talkoohengen muuttuminen eri muotoihin

143. Mentori (jotta nuoret saataisiin mukaan vapaaehtoistoimintaan tarvittaisiin yhdistyksissä mentoreita, jotka ohjaisivat nuoria ja toimisivat puskureina/tulkkeina nuorten ja iäkkäämpien välillä)

144. Ihminen voi tuntea kuuluvansa, olevansa osa, useampaa paikkaa. Arvostus erilaisia juuria kohtaan.

145. Maaseudun elinvoima syntyy monipaikkaisuudesta ja oman kotimaan löytämisestä.

146. Kulunut vuosi ja siitä seurannut oivallus ja yllättäen tullut mahdollisuus maaseudulle: avataan kyliä, mahdollistetaan tuleminen.

147. Mistä kaikesta joutuisi luopumaan, jos maaseutua ei olisi

148. Samantapaisia ajatuksia meillä monilla. Luonnon ja metsän merkitystä niin retkeilyn kun esim. ruoantuotannon suhteen ei voi enempää korostaa. Maaseutua ei ole ilman maaseudun ihmisiä!

149. ta med barnen redan som små, gör görandet intressant

150. Dialog med unga, diskutera konkreta aktiviteter, göra tillsammans: 4-sektorn insatser, öppna evenemang, punktinsatser...

151. Nya strukturer för samarbete kommun-förening

152. Angående strukturer så möjliggör också flexibla lösningar med t.ex. distansarbete att personer får mer tid på den ort de lever på och kan använda den tiden väl. Detta givetvis för dem som trivs med distansarbete. Detta kan också möjliggöra att det finns tid att föra barnen på fler hobbyer eller att själv engagera sig i föreningsliv lokalt, alternativt fritt umgänge eller spontana lokala initiativ.

153. Det skulle också vara bra om kommuners fritidsavdelningar aktivt hörde invånare och samlade in idéer och förslag från olika grupper. Digitala delaktighetsformulär kring livsmiljön och olika aktiviteter skulle vara bra och får väldigt gärna vara underlag också för en del beslut som görs om närmiljön. Ett exempel på detta är Vasa stad som gjorde beslut om att plantera körsbärsträd på ett visst område efter att invånarna fått ge förslag på hur man kan göra det området mer trivsamt. Goda delatighetsmetoder finns också för offentlig konst, t.ex. att man ber en skolklass rita bilder enligt ett visst tema och sedan väljer en teckning och förverkligar den i figurer i en lokal rondell.

154. Barn aktiveras lättast genom samarbete med skolor och genom specifika aktiviteter som riktar sig till dem. Här är ett samarbete med och mellan föreningar också bra. Ungdomar engageras lättast genom att man ger dem lite bakgrund och exempel och sedan frågar dem och genomför deras förslag. Små aktiviteter kan bygga relationer och det som börjar smått kan växa sig större.

155. Jag tror att föreningar behövs och att personer kommer att engagera sig i dem också framöver, men det är något man gör antingen då man kommer upp lite i åldern och det finns utrymme i livet för det, alternativt då man själv verkligen vill att en viss typ av aktivitet skall finnas lokalt. Det tredje alternativet är kanske då man blir meddragen av någon kompis eller då man kommer till en ny ort och söker efter nya kontakter och aktiviteter. Det är ju ofta de inflyttade som är de mest aktiva i föreningar. De lokala har starka lokala band och sociala kretsar sedan tidigare och har inte utrymme eller behov av att lägga till något ytterligare i vardagen.