Ideafestivaalin antia: Kestävyys edellyttää niin pieniä kuin suuriakin tekoja

Mikä estää meitä toteuttamasta kestävämpää arkea ja yrittäjyyttä? Rakentavaa maaseutu- ja maaseutu-kaupunki -keskustelua edistävän Ideafestivaali – keskusteluja hyvästä elämästä maaseudulla –kampanjan viimeisessä keskusteluosiossa ihmisiä kutsuttiin keskustelemaan aiheesta. Tarkoituksena oli herättää keskustelua siitä, miten kestävyys näkyy omassa arjessa ja yrittäjyydessä ja mitä erityistä se edellyttää. Lisäksi pohdittiin sitä, miten voi itse vaikuttaa tavoitteeseen hiilineutraalista yhteiskunnasta ja mihin ei voi vaikuttaa, vaikka haluaisikin.

Mitkä asiat puhuttelivat keskustelijoita ja mitä oivalluksia viimeisen osion (26.4.-11.6.) keskusteluista syntyi?

Vastuu kestävyydestä on jaettu

Kestävän arjen pienistä puroista syntyy suuri muutos

Kestävyys näkyy arjessa pieninä, mutta tärkeinä tekoina. Näitä ovat muun muassa kierrättäminen, ruokahävikin vähentäminen, kulutuksen vähentäminen, käytettynä ostaminen ja tavaroiden lainaaminen, lähiruoan suosiminen ja kotimaisuuden ja kestävyyden painottaminen hankinnoissa. Maaseudulla perusajattelun nähdään olevan kestävää, ja maalla eletään luontaisemmin luonnon ehdoilla. On tärkeää muistaa kokonaisuus: vaikka toisessa asiassa päästöjä tulee maaseudulla enemmän (esim. autoilu), toisessa niitä syntyy vähemmän (esim. kulutus).

Vaikka omat arjen valinnat tuntuvat toisinaan pieniltä, ja isossa mittakaavassa välillä ”turhiltakin”, yksilön valinnoilla nähdään olevan väliä. Jokainen voi tehdä jotain, ja omalla esimerkillään voi ohjata muitakin kestäviin valintoihin. Paljon on omasta asennoitumisesta ja tietämyksestä kiinni. Pienet askeleet ovat tärkeitä sen sijaan, että yritetään kurkottaa liian korkealle liian nopeasti. Tarvitaan vähemmän vastakkainasettelua ja enemmän armollisuutta itseä ja muita kohtaan.

”Yleisesti hiilineutraaliuden saavuttamiseksi jokaisen yksilötasolla pitäisi tarkastella omaa toimintaansa ja tehdä omien rajojen puitteissa kestävämpiä valintoja, sillä pienistä puroista kasvaa iso joki.” (9)

”Jokainen omasta lähtökohdastaan käsin, pienikin teko on merkittävä.” (78)

”Kulutukseen voi vaikuttaa paljon itsenäisesti, paikallisesti, kuin globaalistikin. Meillä jokaisella on kuitenkin mahdollisuuksia toimia. Muutos vaatii aina tahtoa, mutta myös toimijoita.” (37)

Kestävyys on yrittäjyydessä sekä vastuu että mahdollisuus

Yrittäjyydessä kestävyys näkyy muun muassa kiertoviljelynä, omatarve-viljelynä, kiertolannoitteina, peltojen ympärivuotisuuden lisäämisenä ja metsien kestävänä ja monipuolisena hoitona ja käyttönä. Yrittäjien välisen monialaisen yhteistyön ja verkostoitumisen edistäminen on tärkeää. Näin voidaan hyödyntää sivuvirtoja ja edistää kiertotaloutta. Liiallinen byrokratia nähdään jossain määrin hankaloittavan yrittäjyyttä ja yrittäjäksi ryhtymistä. On myös hyvä pohtia, tarvitseeko yrityksen olla aina skaalautuva ja laajentuva, vai riittäisikö se, että yritys on kannattava.

Todetaan, että aineeton yrittäjyys mahdollistaa helpommin hiilineutraalin toiminnan. Kestävyys on yrittäjyydessä sekä vastuu että mahdollisuus.

”Yrittäjyydellä voi vaikuttaa ihan yhtä lailla hiilineutraaliustavoitteisiin kuin päättäjänäkin esimerkiksi uusilla innovaatioilla ja noudattamalla ”parempia pelisääntöjä” eli arvottaa kestävyyttä voittoa korkeammalle.” (70)

Kestävyys on maaseudun mahdollisuus – yhteiskunnalta kaivataan porkkanaa

Kestävyys nähdään maaseudun mahdollisuutena. Maaseutu voi toimia edelläkävijänä erilaisissa kestävissä ratkaisuissa, kuten kiertotaloudessa, biokaasun tuotannossa ja ravinteiden kierrossa. Kestävyydestä voi luoda uutta liiketoimintaa, ja maaseutu toimia vetonaulana uudelle yrittäjyydelle.

Isoimmat rakenteelliset muutokset tapahtuvat yhteiskunnan tasolla. Yhteiskunta nähdään mahdollistajana kestäville valinnoille ja sille, että ne ovat saavutettavia. Tällä hetkellä esimerkiksi taloudelliset tekijät ovat monessa tapauksessa este kestävämmän arjen toteuttamisessa. Muutos on hankala toteuttaa niin kauan, kun saastuttavasti toimiminen on helpompaa. Yhteiskunnan puolelta kaivataan mieluummin ”porkkanaa kuin keppiä” kestävimpiin ratkaisuihin siirtymisessä.

”Kaiken tasoinen kestävyys vaatii sitä, että kestävät valinnat ovat saavutettavia ja mahdollisia. Harva haluaa tehdä väärin, mutta kaikilla ei siinä hetkessä ole mahdollisuutta tehdä oikein (esim. tehdä kestäviä valintoja 'sijoituksena'). Se vaatii valtiollisiakin toimia ja poliittisia päätöksiä, jotta kaikilla on esimerkiksi terveyttä, varaa ja mahdollisuutta tehdä parempia valintoja.” (3)

”Täytyy olla mahdollisuuksia luoda kestävää yrittäjyyttä ja arkea, ja ne mahdollisuudet eivät synny tyhjästä ja vaativat vaivannäköä. Esimerkiksi polttoainemahdollisuudet, kierrätysmahdollisuudet ja mahdollisuudet erilaisten säännösten puitteissa.” (26)

”Yhteiskunnan rooli tässä muutoksessa tulisi mielestäni olla juuri mahdollistajana toimiminen. Tulisi luoda jokaiselle mahdollisuus valita paremmin ja tehdä kestävämpiä ratkaisuja. Alueiden ja ihmisten erot ovat kuitenkin laajassa Suomessa suuria, kuten ovat myös erityispiirteet ja tarpeet. Tähän vaaditaankin siis joustavuutta byrokratiaan ja mahdollistava pohja jonka päälle yksilöt, perheet ja yhteisöt voivat rakentaa.” (69)

Kestävyyden eri osa-alueet mahdollistavat toinen toisensa

Kestävyydestä puhuttaessa yleisessä keskustelussa painottuu usein ekologinen puoli. Kaikki kestävyyden osa-alueet (sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ekologinen) ovat kuitenkin yhtä tärkeitä ja mahdollistavat toinen toisensa. Yhden kestävyyden osa-alueen painottuminen ajaa helposti poteroihin. Korona-aika on painottanut etenkin sosiaalisen kestävyyden tärkeyttä. Sosiaalista kestävyyttä on edistetty esimerkiksi tukemalla paikallisia yrityksiä. Ihmisten hyvinvointi mainitaan kaiken kestävyyden perustana.

”Tärkeä ulottuvuus kestävää arkea on sosiaalinen kestävyys: miten toimin omassa lähiyhteisössäni, miten tehdään yhdessä ja autetaan toinen toisia.” (77)

”Kokonaiskestävyys lähtee hyvinvoinnista. Hyvinvoinnin jälkeen toteutuvat muutkin kestävyyden osa-alueet.” (122)

”Keskiöön pitäisi nostaa ihminen ja hänen inhimilliset haasteensa ja huolensa uusien vaatimusten edessä. Sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä yhteiskunta pitää kaikki mukana, ei vain ne joilla on kovin ääni ja varaa tehdä muutosta.” (16)

Paikkaperustaiset, kestävät ratkaisut

Kestävyydessä on tärkeä pohtia ratkaisuja paikkaperustaisesti ja yhteistyössä alueen toimijoiden ja asukkaiden kanssa. Päätöksenteossa tulisi huomioida alueiden erilaisuus. Eräässä oivalluksessa todetaan: ”Ratkaisuja pitäisi hakea valtakunnallisesti ja niissä soveltaa paikallisesti” (14).

”Esteet voivat olla asenteissa, tekniikan kehittymisessä tai päätöksenteossa. On ymmärrettävä missä vaiheessa ollaan nyt, mitkä keinot toimivat eri alueille ja että muutos vaatii aikaa ja resursseja. Muutos on myös helpompi niellä pieninä paloina.” (12)

”Maaseudun ajattelu alueellisesti spesifinä eikä stereotyyppisesti kaupunkilaisnäkökulmasta. Jokaisella alueella on omat rakenteelliset haasteensa ja etunsa ja niiden kautta niitä pitäisi myös lähteä käsittelemään. En usko, etteikö ihmiset haluaisi muuttaa toimintaansa kestävämmäksi, mutta siinä pitää ottaa huomioon nimenomaan alue eikä vaan puhua yhdenlaisista ratkaisuista. Alueen spesifiyttä ymmärtämätön päättäjä saa varmasti valjun vastaanoton.” (15)

Maaseudun liikenneratkaisuihin innovatiivisuutta

Maaseudun liikenneratkaisut ja liikkuminen ovat keskeisiä kestävyyteen vaikuttavia seikkoja, joihin koetaan, että ei voi itse vaikuttaa. Maaseudulla etäisyydet ovat pitkiä ja vaativat oman auton käyttöä. Korona-aika on vaikuttanut siihen, että työmatkat ovat vähentyneet ja autoa tulee käytettyä selkeästi vähemmän. Tämän uskotaan jatkuvan jossain määrin myös korona-ajan jälkeen, mutta ei poistavan autoilun tarvetta kokonaan.

Sähkö- tai kaasuauton hankkiminen ole kannattavaa niin kauan, kun polttoaineen jakeluverkko maaseudulla on harva. Polttoainejärjestelmien kehittämiseen tarvitaan suunnitelmallisuutta. Järjestelmiä tulisi arvioida kokonaisuutena niin, että kuluttaja voi valita itselleen sopivan välineen liikkumiseen. Jakeluverkoston laajentamiseksi voitaisiin hyödyntää maatalousyrittäjien yhteistyötä.

Taloudelliset seikat estävät usein siirtymisen kestävämpään arkeen. Kestävämpi vaihtoehto on usein kalliimpi, ja monissa tapauksissa hinta ohjaa kuluttajaa.

Todettiin, että yleisessä keskustelussa puhe keskittyy sähköautoihin ja vähemmän puhutaan biokaasulla kulkevista autoista. Eräässä oivalluksessa todetaan, että kestävyyttä tulee pohtia kokonaisvaltaisesti, eikä katsoa vain yksittäistä lopputulemaa (esim. ei ainoastaan akkuauton pakoputkesta tulevaa jäämää vaan myös akun raaka-aineita).

”Kestäviä ratkaisuja ei välttämättä ole mahdollista aina valita taloudellisista syistä, mutta verotuksen kohdistamisella siihen voitaisiin luoda kannustin.” (8)

”Uuden kestävän kehityksen mahdollistava tekniikka on saatava hinnaltaan kilpailukykyiseksi. Uudet kestävämmän kehityksen innovaatiot pitäisi olla hinnaltaan sellaisia, että ne voidaan ottaa käyttöön myös tavallisten ihmisten keskuudessa.” (61)

Joukkoliikenteen kulkureitteihin ja saavutettavuuteen ei pysty itse vaikuttaa. Joukkoliikennevälineet kulkevat tietyn pisteen kautta ja usean kunnan kuntaliittymä tekee joukkoliikennereiteistä hankalia. Joukkoliikenne koetaan maaseudulla epäkäytännöllisenä.

Maaseudun liikenteeseen ja liikkumiseen toivotaan uusia ja innovatiivisia ratkaisuja. Näitä voisivat olla erilaiset kimppakyyti- ja auton yhteiskäyttö/-omistusratkaisut. Toisaalta auton käyttö on maaseudulla käytännön syiden lisäksi tottumiskysymys, jolloin uudenlaisia ratkaisuja voi olla hankalampi jalkauttaa osaksi ihmisten arkea. Kimppakyydit koetaan hankalaksi, kun ihmiset asuvat hajalla toisistaan.

Toimivat tietoliikenneyhteydet mainitaan merkittävänä maaseudun kestävyyttä edistävänä asiana. Toimivat yhteydet (niin digitaaliset kuin fyysiset) ovat edellytys maaseudun sujuvalle arjelle, palveluille ja yritystoiminnalle.

”Maaseudulla liikkuminen ja liikenne ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka vaikuttaa ihmisten elämään, palveluihin ja kuluttamiseen.” (6)

Myös kierrättäminen ja jätehuolto mainitaan asioina, joihin ei pystytä vaikuttamaan. Maaseudulla välimatkat kierrätyspisteisiin ovat pitkät, ja lajittelupisteisiin kaivataan monipuolisemmin lajittelupisteitä eri jätteille. Jätehuollon ratkaisuja pidetään kaupunkikeskeisinä. Jäteyhtiöiden toiminta perustuu siihen, että jätettä tulee paljon, vaikka kierrättämällä jätettä sitä ei synny enää samalla tavalla kuin ennen.

Maaseutupuheella on väliä

Sillä, miten maaseudusta puhutaan, on suuri merkitys. Yleinen keskustelu koetaan paikoin mustavalkoisena: puhutaan kaupungistumisesta ja maaseudun autioitumisesta. Tämä lannistaa. Tulisi muistaa, että aluekehitys on monisävyistä, ja elinvoimaan vaikuttavat väkiluvun ohella myös muut asiat.

Keskusteluihin maaseudusta tarvitaan enemmän positiivista energiaa ja asennetta. Positiivisella maaseutupuheella voidaan vaikuttaa valtavirta-ajatteluun ja ihmisten asenteisiin. Myös kestävyyteen liittyvään puheeseen toivotaan enemmän positiivista kaikua. Paljon jo tehdään kestäviä ratkaisuja, osin tiedostamattakin.

Koronapandemia on aiheuttanut maaseuduille positiivisen haasteen esimerkiksi muuttoliikkeen osalta. Tutkimusta tarvitaan muun muassa kestävästä monipaikkaisuudesta. Korona-ajan kokemuksia ja oppeja tulee tutkia ja analysoida hyvin, jotta niitä voidaan hyödyntää myös tulevaisuudessa.

”Vältetään negatiivisuutta ja viedään sanomaa eteenpäin tuleville sukupolville. Sukupolvien ketju tärkeä. Kestävässä kehityksessä mallioppiminen on yhtä tärkeää kuin muussakin kasvatuksessa.” (45)

”Onko sen oltava ongelma, että väki vähenee vai voisiko olla mahdollisuus? Onko väkimäärän oltava elinvoiman mittari? Mikä on sopiva asukasmäärä ja kuka sen määrittelee.” (35)

Lisätietoa kampanjasta

Ideafestivaali – keskusteluja hyvästä elämästä maaseudulla –kampanja käynnistyi alkuvuodesta ja päättyi kesäkuun puolivälissä. Tänä aikana ympäri Suomen on käyty yli 70 Erätauko-keskustelua hyvästä elämästä maaseudulla kolmessa keskusteluosiossa. Haluamme kiittää kaikkia keskustelujen järjestäjiä aktiivisesta osallistumisesta kampanjaan!

Kampanjan tarkoituksena oli saavuttaa syvempi ymmärrys keskusteltavasta aiheesta ja kuulla eri-ikäisten ja eri taustaisten ihmisten näkemyksiä aiheeseen. Kampanja pyrki osallistamaan erityisesti nuoret mukaan rakentavaan maaseutu- ja maaseutu-kaupunki-keskusteluun. Keskusteluihin osallistui kampanjan aikana yhteensä 368 henkilöä, joista 145 oli miehiä ja 230 naisia. Alle 29-vuotiaita osallistui 179 ja yli 65-vuotiaita 12. Keskusteluiden järjestäjät arvioivat myös niiden osallistujien määrää, jotka eivät yleensä tule kuulluksi tai osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Heitä arvioitiin olevan yhteensä 104.

Ideafestivaali – keskusteluja hyvästä elämästä maaseudulla –kampanja on saanut osallistujilta hyvää palautetta. Erätauko-keskustelut nähdään tärkeänä ja toivottavana asiana. Tämän kertoo esimerkiksi seuraava oivallus: ”Erätaukokeskusteluja tarvittaisiin enemmän ja eri aiheista. Hyödyllinen työkalu ihmisten kuulemiseen. Koska sitähän ihmiset haluavat, tulla kuulluksi.” (31)

Eri-ikäisten ja eri taustaisten ihmisten ääni kuuluu keskusteluissa syntyneissä oivalluksissa, joita on saatu tässä keskusteluosiossa yhteensä 124 kappaletta. Oivallukset on numeroitu ja luettavissa artikkelin lopusta. Oivallukset ovat myös koottu maaseutupolitiikan Viima-taululle. Osallistu keskusteluun, ja käy kommentoimassa ja tykkäämässä tärkeiksi kokemistasi oivalluksista Viima-taululla!

Oivallukset listattuna ja numeroituna

1. Asiaan liittyy paljon kompastuskiviä ja nyt on entistä enemmän motivaatiota ja inspiraatiota tehdä sellaista työtä joka tukee niiden mahdollisuuksien toteuttamista ja tutuksi tekemistä ihmisten arjessa.
2. Vastuun täytyy olla jaettu - kuluttajien, päättäjien ja yrittäjien kesken esimerkiksi. Kestävän arjen eri näkökulmat - ei vain ekologinen arki.
3. Oivalsin, että kaiken tasoinen kestävyys vaatii sitä, että kestävät valinnat ovat saavutettavia ja mahdollisia. Harva haluaa tehdä väärin, mutta kaikilla ei siinä hetkessä ole mahdollisuutta tehdä oikein (esim. tehdä kestäviä valintoja 'sijoituksena'). Se vaatii valtiollisiakin toimia ja poliittisia päätöksiä, jotta kaikilla on esimerkiksi terveyttä, varaa ja mahdollisuutta tehdä parempia valintoja.
4. Mielestäni hiilineutraaliuden saavuttaminen vaatii laajoja yhteiskunnallisia muutoksia ja tekoja, joiden avulla voidaan mahdollistaa kestävämpiä tapoja elää ja kuluttaa.
5. Kuinka tärkeää on kuulla juuri heitä, keitä asia koskee (tässä tapauksessa maaseudulla asuvia). Arjen kokemuksista herää hyviä ideoita ja kehittämistarpeita. Omana oivalluksena tähän liittyen tuli esim. kierrätyksen haasteellisuus.
6. Maaseudulla liikkuminen ja liikenne ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka vaikuttaa ihmisten elämään, palveluihin ja kuluttamiseen.
7. Jokainen voi vaikuttaa kestävään arkeen arjen valinnoilla, mutta yhteiskunta ohjaa osaltaan myös päästölliseen elämään.
8. Päällimmäisenä jäi mieleen toisen keskustelijan esittämä verotuksen porrastaminen tuotteen kestävyyden perusteella. Kestäviä ratkaisuja ei välttämättä ole mahdollista aina valita taloudellisista syistä, mutta verotuksen kohdistamisella siihen voitaisiin luoda kannustin.
9. Yleisesti hiilineutraaliuden saavuttamiseksi jokaisen yksilötasolla pitäisi tarkastella omaa toimintaansa ja tehdä omien rajojen puitteissa kestävämpiä valintoja, sillä pienistä puroista kasvaa iso joki.
10. Jätteen käsittely ja kierrätys maaseudulla on kallista ja hankalaa.
11. Päällimmäisenä jäi varmaan mieleen, että erilaisia huolenaiheita tuntuu olevan melko paljon ja ne olivat samankaltaisia vähän jokaisella. Mutta ratkaisuja pitäisi tarkastella jokaisen alueen yksilöllisten realiteettien kannalta. + Kestävät ratkaisut on tehty yksittäiselle kuluttajalle vaikeiksi, ehkä jopa välillä mahdottomiksi. Jokainen voi kuitenkin aina tehdä jotain.
12. Esteet voivat olla asenteissa, tekniikan kehittymisessä tai päätöksenteossa. On ymmärrettävä missä vaiheessa ollaan nyt, mitkä keinot toimivat eri alueille ja että muutos vaatii aikaa ja resursseja. Muutos on myös helpompi niellä pieninä paloina.
13. Maaseudulla ennakkoluulot ja vanhat uskomukset voivat rajoittaa siirtymistä kestävämpiin vaihtoehtoihin. Tulee toki muistaa, että kestävyyden määrittäminen voi olla todella haastavaa. Sama ratkaisu ei välttämättä toimi jossain muualla.
14. Kestävän kehityksen mukaiset valinnat on usein hyvin monijakoisia ja eivät yksinkertaisia. Ratkaisuja pitäisi hakea valtakunnallisesti ja niissä soveltaa paikallisesti.
15. Maaseudun ajattelu alueellisesti spesifinä eikä stereotyyppisesti kaupunkilaisnäkökulmasta. Jokaisella alueella on omat rakenteelliset haasteensa ja etunsa ja niiden kautta niitä pitäisi myös lähteä käsittelemään. Mie en usko, etteikö ihmiset haluisi muuttaa toimintaansa kestävämmäksi, mutta siinä pitää ottaa huomioon nimenomaan alue eikä vaan puhua yhdenlaisista ratkaisuista. Alueen spesifiyttä ymmärtämätön päättäjä saa varmasti valjun vastaanoton.
16. Tuntuu pahalta se, että on oppinut näkemään maaseudun tilanteen niin negatiivisessa valossa (suuret etäisyydet, ikääntyvä väestö, hankalat elinkeinot). Keskiöön pitäisi nostaa ihminen ja hänen inhimilliset haasteensa ja huolensa uusien vaatimusten edessä. Sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä yhteiskunta pitää kaikki mukana, ei vain ne joilla on kovin ääni ja varaa tehdä muutosta. Kotimaisuudessa ja lähituotannossa on paljon voimaa.
17. Päällimmäisenä mielessä keskustelun jälkeen on se, että tieteen ja ns. maaseutumielisyyden pitäisi kehittyä, että kestävää yrittäjyyttä ja arkea voidaan kehittää ja voidaan oikeasti mennä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Kaupunkiin keskittymisestä täytyy luopua.
18. Mielenkiintoinen keskustelu jälleen. Iso aihe, jonka äärellä kokee itsensä pieneksi. Ehkä päällimmäisenä jää kuitenkin mieleen se, että jokainen voi tehdä jotain - äänestää, kierrättää, opiskella, vaikuttaa ostopäätöksillä yms. Pienistä puroista kasvaa suuri virta ja ehkä tulevaisuudessa saamme mindsetin myös muutettua, onhan siinä onnistuttu aiemminkin!
19. Ehkä enemmänkin se, että pitäisi uskaltaa unelmoida. Unelmointi johtaa usein konkretiaan. Ja myös se, että pienistä puroista kasvaa iso joki, joten kaikilla valinnoilla on merkitystä. Jos niitä tehdään yhdessä, on vaikutus suurempi.
20. Ihmisen tulkoon itsetietoisesti toteuttaa itselleen tärkeitä asioita, eikä hänen tule alistuman ulkoiseen paineeseen tai siihen, mihin ympäröivä yhteiskunta häntä kenties ohjaa. Eli unelmia päin.
21. Toivoa ei ole menetetty vaikka välillä tuleekin "overwhelmed" olo!
22. Sekä yksilöt että yhteisöt ovat ratkaisevassa roolissa. Se, alkaako muutos kohti kestävämpää yhteiskuntaa yksilö- vai yhteisötasolta määrittelemme me itse omalla toiminnalla.
23. Se vaatii paljon myös kunnalta, oma tahto ei aina riitä.
24. Muutoksen saaminen aikaan on yhteistyötä.
25. Hiilineutraalius on kestävyysnäkökulmista yksi tärkeimmistä.
26. Oivalsin, että täytyy olla mahdollisuuksia luoda kestävää yrittäjyyttä ja arkea, ja ne mahdollisuudet eivät synny tyhjästä ja vaativat vaivannäköä. Esimerkiksi polttoainemahdollisuudet, kierrätysmahdollisuudet ja mahdollisuudet erilaisten säännösten puitteissa. Ja se, että asioihin täytyy kiinnittää huomiota.
27. Tärkeimpiä ajatuksia mitä tuli mieleen. Eli puhalletaan yhteen hiileen, esim. vaihdanta- ja kiertotaloutta hyödyntäen. Kotimaista ja lähellä tuotettua ruokaa tulisi hyödyntää enemmän.
28. Omavaraistalouden nostattaminen yksilötasolla on tärkeää ja helppo toteuttaa. Jäin kanssa pohtimaan miten kestävyyttä mitataan ja minkälainen muutos olisi riittävä.
29. Kestävä kehitys on sisäänrakennettua - miten ketterästi edistämme näitä asioita tulevaisuudessa. Ovatko meidän mittarit oikeita ja mitä meidän pitäisi mitata tulevaisuudessa? Miten ja millä perusteilla kestävyyttä mitataan? Vaikuttaako se tulevaisuudessa myös taloudelliseen jakamiseen?
30. Kestävyys näkyy ihmisten arjessa pieninä tekoina, mutta mitä ne isot konkreettiset teot voisivat olla, jotta muutosta saataisiin aikaan. Onko "pienillä puroilla" merkitystä?
31. Erätaukokeskusteluja tarvittaisiin enemmän ja eri aiheista. Hyödyllinen työkalu ihmisten kuulemiseen. Koska sitähän ihmiset haluavat, tulla kuulluksi.
32. Monipuolinen porukka, heitä en olisi tavannut muutoin. Tällaista keskustelua tarvittaisiin enemmän.
33. Maaseudussa on mahdollisuus, kestävyysasiat tulevat nostamaan maaseudun arvoa.
34. Jotta valoisaan tulevaisuuteen päästään, lainsäädännön on muututtava.
35. Onko sen oltava ongelma, että väki vähenee vai voisiko olla mahdollisuus? Onko väkimäärän oltava elinvoiman mittari? Mikä on sopiva asukasmäärä ja kuka sen määrittelee.
36. Jos ei ole tahtotilaa, ei ole toimintaa. Herätys saattaa tapahtua vasta kriisin kautta, mutta onko silloin jo liian myöhäistä. Vastuu on monilla eri tahoilla ja ihmisillä on kyky kyllä muuttaa maailmaa. Tahtotila vain tarvitaan.
37. Ainakin sen, kulutukseen voi vaikuttaa paljon itsenäisesti, paikallisesti, kuin globaalistikin. Meillä jokaisella on kuitenkin mahdollisuuksia toimia. Muutos vaatii aina tahtoa, mutta myös toimijoita.
38. Lähtökohtaisesti omilla pienillä teoilla ja parannuksilla voi vaikuttaa arjessa. Omat esimerkit esiin myös.
39. Kestävän kehityksen toteuttaminen on periaatteessa yksinkertaista ja kaikki voivat siihen vaikuttaa osaltaan. Kuitenkin käytännössä monet tekijät rajaavat mahdollisuuksia (esim. pitkät matkat, suurempien toimijoiden vastuu).
40. On hyvä pysähtyä välillä miettimään näitä asioita. Aiheeseen tuli erilaisia näkökulmia keskustellessa.
41. En tajunnut kunnan tilannetta sähköautojen suhteen, että latausverkko on niin heikko.
42. Tarvitaan syyllistämätöntä, tutkittua faktatietoa ilman politisointia. Tarvitaan hallittua kehittämistä, joka ottaa kaikki näkökulmat huomioon.
43. Maalla on mahdollisuus olla ihan yhtä ympäristöystävällinen kuin kaupungissa, samat työkalut on kaikilla, vaatii vain enemmän viitseliäisyyttä.
44. Maalla ei odoteta, että kunta tai joku muu hoitaa. Otetaan asia itse haltuun esim. kyläyhdistyksissä omin voimin ja järjestetään asiat niin, että puutteet ratkaistaan.
45. Vältetään negatiivisuutta ja viedään sanomaa eteenpäin tuleville sukupolville. Sukupolvien ketju tärkeä. Kestävässä kehityksessä mallioppiminen on yhtä tärkeää kuin muussakin kasvatuksessa.
46. Rakentavassa hengessä keskustellessa saa uusia ideoita itselleenkin
47. Kestävä arki on kaikessa mukana, kokonaisvaltainen asia.
48. Koska oltiin kaikki tosi samoilla linjoilla, niin ei tuntunut että olisi tullu mitään järisyttäviä oivalluksia. Tulin ja tuun jatkossakin kyl miettimään enemmän tota somevaikuttamista suoraan yrityksille ja jättiyritysten kartelleja tms., että ehkä ne on kyl jonkin sortin oivalluksia.
49. Meitä oli vain kolme ja vetäjä ja olimme samaa mieltä markkinataloudesta ja kestävästä kehityksestä yms. Tämä luo toivoa siihen, että yksittäiset kuluttajat voi luoda muutosta omilla valinnoillaan ja luomalla yrityksille painetta muuttua. Unohtamatta politiikan tekijöihin vaikuttamista.
50. Maaseudulla saattaa olla helpompaa tehdä nopeasti omassa arjessa näkyviä kestäviä ratkaisuja. Myös niiden vaikutukset voivat tuntua suuremmilta kun ympärillä ei ole useita ihmisiä, jotka tekisivät toisin.
51. Oivalsin sen, että ekologista elämää pystyy elämään maaseudulla, jos vaan liikkuminen (pitkät välimatkat) saataisiin ratkaistua.
52. Ollaan hyvässä tilanteessa maaseudulla, koska perusajattelu on jo kestävää. Kokonaisuuden muistaminen, vaikka toisessa asiassa päästöjä tulee enemmän (autoilu maaseudulla), mutta toisessa toiminnassa niitä syntyy vähemmän (kuluttaminen). Kaikkia olosuhteita ei voida muuttaa, kuten pitkiä välimatkoja, jos asuu haja-asutulla alueella.
53. Kestävästi voidaan asua missä vaan, se riippuu paljon itsestään. Maaseudulla käytetään asiat loppuun eikä ole samanlainen kulutushysteria kuin kaupungissa. Uusiin ekologisempiin autoihin ei kannata heti kaikkien siirtyä vaan käytetään ensin vanhat autot loppuun.
54. Mielenkiintoista oppia kestävästä lihantuotannosta ja - yksityisautoilusta, koska moni kavereistani Tampereella pitää yksityisautoilun vähentämistä ja kasviruokaa välttämättöminä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
55. Hiilineutraalius on tosi läpileikkaava teema yhteiskunnassa. Erilaisia näkökulmia löytyy runsaasti.
56. Paljon on omasta asennoitumisesta ja tietämyksestä kiinni sen suhteen, että mitä voi asioiden eteen tehdä.
57. Muista omat mahdollisuutesi (ihmisen kokoiset teot) ja mukautuminen (se mikä ei välttämättä ole mahdollista jossain paikassa, voikin tarkoittaa joitakin uusia keinoja).
58. Tulee olla laajempi näkemys siihen, mikä vaikuttaa mihinkin. Ei katsottaisi vain yksittäistä lopputulemaa (esim. akkuauton pakoputkesta tulevaa jäämää vaan myös akun raaka-aineet).
59. Mitä tapahtuu muoville, mitä yksittäinen kotitalous kierrättää: ettei esim. muovia poltettaisi, vaan se on oikeasti loppukäytössä hyödynnettävä.
60. Julkiselle vallalle velvoitus: tulee olla kierrätyspisteitä, jotta yksittäisellä ihmisellä on mahdollisuus kierrättää!
61. Uuden kestävän kehityksen mahdollistava tekniikka on saatava hinnaltaan kilpailukykyiseksi. Uudet kestävämmän kehityksen innovaatiot pitäisi olla hinnaltaan sellaisia, että ne voidaan ottaa käyttöön myös tavallisten ihmisten keskuudessa. Ja puolueettomat tutkimukset asioista.
62. Vastuu on meillä jokaisella, mutta eiköhän kunnat valtion tuella ole avainasemassa prosessien kehittämisessä.
63. Äänestämisellä kunta- ja muissa vaaleissa on merkitystä.
64. Hinta on avainasemassa tavallisen kuluttajan käyttäytymisessä.
65. Suomi ei valitettavasti elä umpiossa. Esim. Kiina on saatava vastuuseen teoistaan.
66. Politiikka vaikuttaa kehityksen suuntaan isossa kuvassa. Esim. kaupungistumisen/kasautumisen ihannointi.
67. Läntinen maailma kantaa vastuun, mutta kolmannessa maailmassa tuotetaan tuotteet, joita sitten edullisesti ostetaan teollistuneissa maissa.
68. Olisi kiinnostavaa paneutua kunnolla ratkaisemaan maaseudun kestävään elämään liittyviä asioita, kuten kimppakyydit ym. Usein ajatellaan, että erilaisia sovelluksia jne. kannattaa kehittää vain kaupunkeihin, missä ne voivat kannattaa. Mutta olisi siistiä pureutua näihin asioihin jollain tiimillä, missä olis eri alojen osaajia mukana. Innovatiivisia maaseudulle suuntaavia yrityksiä siis kehiin... uskaltaisko itse lähteä sellaiseen...?
69. Oivalsin paremmin omat mahdollisuuteni vaikuttaa valinnoillani. Monipuolinen kirjo, asumisesta, liikkumisesta ja asenteista. Kaikessa varmasti petrattavaa. Ehkä vielä sellainen huomio, että yhteiskunnan rooli tässä muutoksessa tulisi mielestäni olla juuri mahdollistajana toimiminen. Tulisi luoda jokaiselle mahdollisuus valita paremmin ja tehdä kestävämpiä ratkaisuja. Alueiden ja ihmisten erot ovat kuitenkin laajassa Suomessa suuria, kuten ovat myös erityispiirteet ja tarpeet. Tähän vaaditaankin siis joustavuutta byrokratiaan ja mahdollistava pohja jonka päälle yksilöt, perheet ja yhteisöt voivat rakentaa.
70. Komppaan edellistä [nro 69]! Ja yrittäjyydellä voi vaikuttaa ihan yhtä lailla hiilineutraaliustavoitteisiin kuin päättäjänäkin esimerkiksi uusilla innovaatioilla ja noudattamalla ”parempia pelisääntöjä” eli arvottaa kestävyyttä voittoa korkeammalle.
71. Keskustelusta sain irti lisää innostusta kestävän arjen pyörittämiseen ja yhteisöllisyyden lisäämiseen!
72. Sain ideoita jatkoon ja hyviä pointteja elämästä maaseudulla ja kaupungissa. Kiitos!
73. Kestävät ratkaisut ovat ja niiden pitääkin olla erilaisia maaseudulla kuin kaupungeissa.
74. Oivallukseni ovat nuukuus ylpeydeksi ja liftaaminen kunniaan! Miten saataisiin yhteisomistajuus kiinnostavaksi?
75. Hienoja ideoita ja ajatuksia kaikilla! Juttua olisi riittänyt varmaan vaikka kuinka pitkästi vielä. Päällimmäisenä ehkä jäi mieleen se, kuinka nuoren yrittäjän voi olla vaikea myydä palveluitaan maaseudulla mikäli ei ole ajokorttia ja välimatkat ovat pitkät. Kulkemiseen olisi tosiaan kiva saada jotain uusia ideoita.
76. Olisi tärkeä, että yhteisöllisyyttä tuettaisiin enemmän. Ja yhteiset päämäärät olisi paremmin tiedossa ja niitä kohti mentäisiin yhdessä.
77. Tärkeä ulottuvuus kestävää arkea on sosiaalinen kestävyys: miten toimin omassa lähiyhteisössäni, miten tehdään yhdessä ja autetaan toinen toisia.
78. Jokainen omasta lähtökohdastaan käsin, pienikin teko on merkittävä. Sosiaalinen kestävyys jäi vahvasti mieleen.
79. Moni este muutokselle on sosiaalinen. Pehmeät mielipidemuutokset ovat tärkeitä.
80. Kaikki voidaan vaikuttaa omilla valinnoilla, arjen teoilla ja esimerkeillä.
81. Pienillä arkisilla teoilla on suuri merkitys.
82. Asenne ratkaisee. Maaseutu on voimavara.
83. Moni tuntee myös huonoa omatuntoa omista valinnoistaan - auto, lämmitystapa... Miten löytää tasapaino ja positiivisesti kannustava lähestymistapa.
84. Taloudellisilla tekijöillä on vaikutusta kestävien ratkaisujen/valintojen osalta.
85. Tarvitsemme holistisemman näkemyksen investointeihin. Pyörätiet nähdään vain miinuksena rahassa, vaikka terveydelliset ja sosiaaliset hyödyt ovat merkittäviä. Niin merkittäviä, että ne maksavat itsensä myös taloudellisesti.
86. Toimivat yhteydet ja saavutettavuus kuntoon myös maaseudulla.
87. Toimivat ja oikeasti nopeat internetyhteydet mahdollistavat tulevaisuudessa paikattoman olemisen. Jollei tämä jo ole sitä.
88. Mahdollistetaan etätyö ja monipaikkainen elämäntapa.
89. Tämä ei tullut keskustelussa huomioon, mutta päätöksenteossa tulee huomioida alueiden erilaisuus: mm. biokaasuautot, julkinen liikenne jne.
90. Lähidemokratiaa tulee kehittää ja asukkaiden osallisuutta vahvistaa.
91. Hevosenlannan käytön monipuolistaminen.
92. Todella mukava ja turvallinen keskusteluilmapiiri!
93. Hyvin vedetty ja organisoitu keskustelutilaisuus. Oli mukava jutella, kuunnella ja tulla kuulluksi!
94. Oli mukava rauhoittua kuuntelemaan ja keskustelemaan tästä aiheesta tällä porukalla.
95. Mukavaa keskustelua.
96. Ihana keskustelu.
97. Pienetkin teot vaikuttavat, ei tarvitse kuuta kurkottaa.
98. Oli samoja ajatuksia paikkakunnasta riippumatta paljon.
99. Hyvä pysähtyä itsekin pohtimaan ja sanoittamaan ääneen.
100. Valintoja tehdään päivittäin, ja niillä on loppupeleissä suurikin merkitys.
101. Kestävyydessä muistettava eri ulottuvuudet.
102. Pitäisikö sanoittaa kunnan tekoja paremmin.
103. Yksilön valinnalla on merkitystä.
104. Keskustelumenetelmänä Erätauko on todella hyvä, kun kaikkia kunnioitetaan ja annetaan aidosti mahdollisuus osallistua keskusteluun erilaisista ajatuksista riippumatta!
105. Mielenkiintoinen ja rauhallinen keskustelu päivän päätteeksi. Virkistävää vaihtaa ajatuksia.
106. Mukavan rauhallista ja asiallista ja rakentavaa keskustelua.
107. Oli mukava osallistua keskusteluun ja miettiä välillä näitä asioita ihan oman arjen näkökulmasta. Jäin miettimään erityisesti miten voisin omassa arjessa edistää sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä.
108. Ajatus: kannattaa jatkaa tekemistä ja yrittämistä.
109. Tekemistä riittää, ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia on runsaasti viedä asiaa eteenpäin. Hyvien esimerkkien voimalla, mutta ei liikaa julistaen. Tietoa ja toimivia käytänteitä.
110. Joskus on parempi unohtaa asunnon siisteystavoitteet ja mennä sen sijaan musakeikalle, yhdistyksen tapahtumaan tms.
111. Oli tosiaan erityisen virkistävää pohtia näitä juttuja oman arjen näkökulmasta.
112. Kyläkoulut on edelleen keskiössä.
113. Hyvinvointi ja hyvinvointitalous.
114. Kaikki mahdollista myös maaseudulla.
115. Kestävyyden osa-alueet täydentävät toisiaan.
116. Korona-ajan kokemukset pitää analysoida hyvin.
117. Omatarve-viljely.
118. Paikallinen lähituotanto.
119. Kestävä kehitys on maaseudun arkea.
120. Korona-ajan tulevaisuusikkuna.
121. Mieluummin porkkanaa kuin keppiä: kyllä ihmiset on halukkaita elämään kestävästi, mutta sitä ei kannata tehdä yksilön henkilökohtaisten uhrausten kautta.
122. Kokonaiskestävyys lähtee hyvinvoinnista. Hyvinvoinnin jälkeen toteutuvat muutkin kestävyyden osa-alueet.
123. Annetaan mahdollisuus: ihmiset tekevät fiksuja ratkaisuja
124. Paljon tehdään huomaamatta kestäviä ratkaisuja. Näistä syntyy iso virta.